Ollaan siivottu pihaa, varastoja, varastojen tauksia ym. kaikesta turhasta ja rikkinäisestä ja raahattu sekajätelavalle, jonka tilasin pihaan. Tänään oltiin homman lopussa ja viimeiseksi meni siivoaan grillipaikkaa.
Ikävä kyllä mulla on baaritiski ulkona ja kaiken maailman rekvisiittaa joka puolella tällä hetkellä tosin ilman viinapulloja.
Koin syvää luopumisen tuskaa ja mieleni alkoi kääntyä huomaamatta siihen, kuinka mukaviakin hetkiä siinä on tullut vietettyä grillin , baarin, karaokelaitteiden ym kanssa.
Ja mun mieli alko miettiin, että kyllähän mun nyt kyllä edes yhdet juhlat pitää kesällä pitää siinä. Ja oikeesti tää tunne on mulla vieläkin, enkä pääse siitä eroon.
Mun ei parane mennä sille puolelle taloa ollenkaan hetkeen, enkä tiedä uskallanko edes grillata.
Oon kyllä nyt huolissani itsestäni, että annanko tän tunteen taas viedä mua jossain vaiheessa, vai saanko itseni vakuutettua siitä, että se ei hyvin päästy kuitenkaan,
Joo selkeesti huomaan, että haikailen niitä kesäfiilareita, jotka tulee siitä kun istun omassa baarissa.
Nyt on paha, Mutta onneks työt alkaa keskiviikkona ja niin hullu mä en enää sentään ole, että aloittaisin juomisen juuri ennen kun pitää töihin mennä,
Jussina oonkin töissä ja seuraavalle lomalle heinäkuussa olen suunnitellut lähteväni kaverille Savon maalle, jotta Mika saa nollata.
Sen jälkeen Elokuun loma ja hääpäivä, joka voikin olla sitten koetinkivi. Jos siitä selviän, niin tulee syksy ja sitten on jo helpompaa. Joo mut nyt ei ole helppoa.
Sitä hakee joitain fiiliksiä aikojen takaa, niitä kuitenkaan koskaan takaisin saamatta.
Voi kunpa mä osaisin pysyä lujana ja muistaa, että viimeksikään en oikeesti muista mitään koko dokailusta ja sain vaan kaameat olot aikaiseksi ja vajosin maan rakoon moneks viikoks.
Mä pyydän itseltäni, Lopeta itsesi tuohoaminen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti