Lopullinen päätös

Meinasin ensin kirjoittaa, että toivottavasti lopullinen päätös syntyy, mutta se kuulosti liian epävarmalta, ikäänkuin antaisin itselleni mahdollisuuden perääntyä. 

Mielessä pyörii kuitenkin, että jos joku asia saa mut vielä retkahtaan, niin ei sen kuitenkaan tarvitse olla maailmanloppu, vaan siitä voi jatkaa eteenpäin, mutta taas kun näin ajattelen, niin ahdistun ja sanon itselleni

 EI KOSKAAN ENÄÄ  KIITOS!

Juominen alkoi 16v ja jatkui itsetuhoisena 61v asti.

Olen juonut koko elämäni läpi todella paljon. Alkuun se oli tietty viikonloput, sit nuorena mentiin viikollakin. Kuvioihin tuli tasoittavat ja myöhemmin juhlat sen kuin piteni.

Aikuisempana, kun oli tarpeeksi monta juttua kusenut sen takia, että oli joko kännissä tai krapulassa, niin oppi tarkkaan suunnitteleen, koska voi ottaa ja toipua sen jälkeen, sekä huolehtia siitä, että mitkään velvollisuudet, eivät tänä ajanjaksona kutsuneet.Siitä huolimatta onnistuin aina säätämään itseni jonkinlaiseen kuseen, vaikken olisi liikkunut pirtistä mihinkään.

Elämä ja vuodenajat jaksotettiin juomisen ja krapulapäivien mukaan.

Aikaa ja ikää lisää tullessa ongelmat vaan pahenivat. Putket pitenivät, samoin niistä toipuminen. Siinä 30 korvilla vedettiin myös sikapaljon pilveä. Rauhoittavat lääkkeet tulivat myös tutuksi.

50v juhlia vielä vietettiin mökillä, jonka olin vuokrannut ja mukana oli noin 20 ystävää, joilla suurimmalla osalla jonkin asteista päihdeongelmaa. Yhdessä oltiin nuoruus räpiköity alkon ja pilven voimalla ja monella ongelma oli vaan kasvanut.

Nyt siitä porukasta ei ole mun elämässä jäljellä enää montaakaan ihmistä. Osa on kuollut, oma veli Jari on kadonnut seottuaan päihteistä, joista sai psykoosin ja hyppäsi 4 kerroksesta päälleen asfaltille, kuitenkaan kuolematta, vaan nousi pystyyn ja haahuili jossain mettässå 3pv, kunnes vietiin teholle. Jarista lisää myöhemmin.

Olen varmaan tuhat kertaa tehnyt krapulassa päätöksen, että nyt tää loppuu, ja kuitenkin muutaman kk päästä on taas unohtunut se kaikki paska mitä se aiheutti.

Löysin nykyisen mieheni v.2000 Hän käytti silloin pilveä A:ta ja alkoa melkeinpä päivittäin ja eiköhän me 2 siipirikkoa lyöttäydytty yhteen omine ongelminemme. Satuin muuttamaan hänen seinänaapurikseen ja sitä kautta löysimme toisemme. 

Humalanhuuruinen sekoilu ja seurustelu eteni, vaikka vastaan haroin kaikin voimin tuoden baarista miehiä meille ja sitä mukaa Mika heitti niitä ulos,

En nähnyt suhteellamma tulevaisuutta, koska olimme niin erilaisia ja minä olin 38v ja Mika 22v , Mulla työpaikka baarimestarina ja Mika teki aina joskus töitä siskonsa siivousfirmassa ja hänen alkon käyttönsä oli aivan eri sfääreissä kuin omani. Mika painoi n, 60kg ja minä puolet enemmän, 

Lisäksi en ollut koskaa seurustellut, kyllästyin miehiin jo 2 päivässä. yöskin olin aina kännissä kun miehien kanssa jotain koetin, joten en varmaankaan ollut vaimoa tai seurusteluainesta. Minulla oli myös paha Ruoka- addiktio, joka oli myös vaan pahentunut ajan kuluessa. 

Joka tapauksessa useista yrityksistäni huolimatta yhdessä me ollaan vieläkin ja mentiin 5v sitten naimisiin. Meidän alkon käyttö yhdessä alkoi sitten lopulta oleen hallitumpaa, eli ei joka viikko juotu. Alkuun kerran kk. lopulta välit olivat 2-3kk, mutta sitten menikin aina viikko putkeen. Ja sitä rataa on mennyt viimeiset vuodet.

Monta vuotta on kuitenkin mennyt niin, että koska mulle on tehty parikin laihdutusleikkausta, niin entisestä kärkiryyppääjä baarimestarista tuli tavis alkon suhteen. Identitettikriisi

En enää juonutkaan miehiä pöydän alle ja valvonut samoilla silmillä montaa vuorokautta ja muistanut kaiken. Nimittäin koska vatsalaukun ohitusleikkaus on tehty ja suolta lyhennyt, niin viina ikäänkuin menee suoraan päähän ja kovasti. En pysy enää kontrollissa. Olen myös laihtunut noin 120kiloo, sillä pahimmillaan painoni oli ehkä noin 210kg

(Alkoholin kanssa on oltava varovainen! Mahalaukun ohitusleikkaus  muuttaa henkilöt alkoholin suhteen herkemmiksi ja tässä leikkauksessa käyneillä potilailla on suurempi alkoholismin kehittymisen riski.)

 Kerta kerralta alkoi meneen niin, että en muistanut kuin alun juomisesta ja sitten oli viikko yhtä humua ja katkelmia sieltä täältä. Ennen pelattiin kaikenlaisia pelejä, Grillattiin ja tanssittiin ja oli oikeesti hauskaa yhdessä, mutta enää en saa irti juhlista mitään muuta kuin viikon tai nykyään peräti 2vko kestävän törkeen krapulan. Ja vaikka fyysisestkin oireet on olleet todella vaikeita, niin ei ne ole mitään verrattuna henkiseen.

Olen myös tässä viimeisen vuoden aikana ottanut enää lähinnä siksi, etten pilaisi juhlia, eli 1 ystävä pariskunta käy pari kertaa vuodessa. Muutama vuosi taaksepäin  oltiin koko kesä juomatta Mikan ongelmien takia, niin ei heitäkään sitten näkynyt. 

Juttu on vaan niin, ettei kumpikaan harrasteta kyläilyjä selvinpäin.Eikä meillä ole sellaisia ystävyyksiä muodostunut, joissa ei alko olis osallisena.

Sellainen käytösmalli ei ole kummallekaan tuttu. Ja kaikki kahvikuppikekkerit on aina olleet kauhistus meille kummallekin. Pikkusormi tanassa jossain ristiäisissä esim.

Eli me ollaan siis aivan erakkoja, kun ei oteta. Mut kyl mää senkin kestän. Tapaan työssäni niin paljon ihmisiä, että se piisaa. Haluankin olla rauhassa vapaa-aikanani.

Mika taas on sairaseläkkeellä masennuksesta, eikä halua liikkua minnekään , eikä varsinkaan selvinpäin.Joten hän sitten ei todellakaan näe ketään useinkaan paitsi mut.

Joo olen siis valmis unohtaan juhlat toistaiseksi, ellen sitten jossain vaiheessa pysty niistä nauttimaan selvinpäin,

Mutta ongelma onkin tällä hetkellä se, että Mika haluaa edelleen  "nollata" Ja sehän tässä nyt onkin mielenkiintoista, että miten meidän elämäntyylit saadaan sovitettu toisiinsa. 

Tottakai mun piti tehdä tää päätös juuri ennen meidän pahinta juomis triggeriä, eli Jää kiekon Mm kisoja, jonka jälkeen Juhannus, jonka tosin lupasin olla töissä ( yleensä on aina vapaalla) ja sitten ihan vaan kesä. Syksyllä tää olis ollut niin paljon helpompaa, mutta ei pahimman kautta, niin kun kaikki muukin elämässäni.

Eli viimeisen kerran jälkiseuraukset olivat niin kaameat, että toivon muistavani ne loppuelämi, jotta juomishalujen hetkellä se viimeistään mut pysäyttää. Siitä lisää ensi kerralla,

Tällä hetkellä ei ole mitään ongelmia olla selvinpäin ja Mika on luvannut olla myös, vaikka ehdotin, että voin viedä hänet kavereille juhlimaan Suomen pelejä. Niin ei halua. Eli vaihtoehdot tällä hetkellä Mikan juomiselle ovat ne, että joko hän tai minä lähtee. Samassa tilassa hän ei voi tällä hetkellä dokata. 

Se muuten, että Mikakin suostuu katsomaan kaikki pelit selvinpäin on ennen kuulumatonta!!!

Ei kun tiputuspeleihin, kohti torstaita tsau <3

Minä olen Päivi ex tarjoilija, baarimestari, nykyään hoitsu, jolla on identiteettikriisi. Ambivertti, erikoisherkkä, elämäntapa intiaani. 

Uskon melkolailla kaikkeen mitä muut pitää yliluonnollisena. 

Teen energiahoitoja muille ja itselleni. Rakastan luontoa ja eläimiä. 

Tykkään olla yksin ja myöskin hyvässä seurassa. Rakastan pintaa syvemmälle meneviä keskusteluja.

 Arvostan luotettavuutta, empatiakykyä, rehellisyyttä, rohkeutta ja terveitä elämän arvoja.. Olen horoskoopiltani Vaaka ja pyrin aina oikeudenmukaisuuteen, Jä lähden helposti barrikadeille sen puolesta.

 Hyväksyn ihmiset sellaisina kuin he olevat, ja toivon että sama koskisi toisinpäin.

Olen erikoinen, erilainen ja vahva persoona. Monessa liemessä uitettu, monta tarinaa kerrottavana.. 

Mitään en kadu, koska kaikki se on hionut minusta sen timantin, mikä olen ja vielä kirkkaammaksi sen aion hioa. 

Rakastan elämää<3